Kirja Legenden om Bodom

Bodomin murha

Lyhennelmä Ulf Johanssonin kirjasta Legenden om Bodom, Århundradets mordmysterium. Edellinen osa julkaistiin viikko sitten ja seuraava viikon päästä.

Osa 2.

Nuoret tapaavat Vallun

4. kesäkuuta 1960 takana oli helteinen kesäviikko ja viikonloppuna oli helluntain kaksoispyhä. Kyläläiset nuoret, muiden muassa Ulf, olivat poistumassa uimakallioilta, kun Boisman ja Gustafsson moottoripyörineen ja tyttöineen saapuivat alueelle. Moottoripyörien äänenvaimentajat olivat rikki, ja saapuminen kuului kauas.

Alueella sai telttailla, mutta sinne kulku oli joko peltojen yli tai rakenteilla olevan vedenottamon yksityistietä pitkin. Vedenottamon tie kulki Vallun kioskin ohi. Vallu piti tietä omanaan, kuten uimarantaakin. Hänellä oli tapana katkaista telttailijoiden harjateltan köysi saadakseen epätoivotut vieraat poistumaan alueelta. Tiellä kulkijat saivat helposti peräänsä kiviryöpyn. Pikkupojat ajoivat pyörillään lujaa paikan ohi, välillä kivenmurikka osui ikävästi. Myös maantiellä Vallu jostain kummasta syystä pysäytteli pyöräilijöitä ja heitti pyöränkumin venttiilit menemään tai rikkoi mopon ajovalot. Isoääniset moottoripyörät askarruttivat rannalta poistuvia nuoria, jotka olivat ikänsä saaneet varoa Vallun hyökkäyksiä.

Boismanilla ja Gustafssonilla oli mukanaan puolikas Salmisaaren viinapullo ja pieni pullo sitruunalikööriä tytöille. Kioskilta he ostivat limsaa, jäätelöä ja purukumia. Vallua ärsytti kioskilla asioineet isoääniset moottoripyörät, ja hän kielsi nuoria menemästä telttailemaan Bodominjärvelle, uhaten että he saavat vielä katua sitä. Muutama henkilö oli paikalla kuulemassa uhkauksen, mutta poliisi myöhemmissä kuulusteluissa ei pitänyt asiaa tärkeänä. Ärsyttääkseen kioskinpitäjää pojat lähtivät äänekkäästi kaasuttaen Vallun ns. yksityistietä, pöllyttäen hiekat Vallun mansikkamaalle ja suunnaten kohti uimarantaa.

Vallu asui pienessä mökissä Kunnarlantien läheisyydessä.  Vallu nukkui keittiössä, vaimo ja lapset makuuhuoneessa. Ovi oli yleensä suljettu, koska Vallu kuorsasi ja piti meteliä nukkuessaan jokaviikkoista humalaansa. Vallulla oli tapana liikkua öisin, käydä katkomassa teltannaruja tai vesilaitoksen puhelinlinjoja tai salaa ampumassa riistaa. Helluntaiyönäkin hän lähti liikkeelle. Hänellä oli päivävaatteet valmiiksi yllään, vyöllä suurikokoinen puukko, Lapin leuku. Saappaat hän veti jalkaansa, jotta hän saisi pamppunsa saappaanvarteen. Vallulla oli tapana kuljettaa mukanaan pamppuaan, kun hän kulki kylillä jahtaamassa nuorisoa tai oli menossa tappelemaan. Jos hänellä ei ollut tarvetta ottaa pamppua mukaan, kulki hän yleensä paljain jaloin.

Murha tapahtuu

Vallu siirtyi tuttuja polkuja uimarannalle ja teltan luo. Kun hän oli varmistanut, että kaikki olivat nukkumassa, hän katkoi teltannarut, tainnutti nukkuvat nuoret putkipampullaan ja iski jokaiseen kymmenkunta puukoniskua isolla lapinpuukollaan. Suurikokoinen Gustafsson taisteli vastaan, ennen kuin meni tajuttomaksi. Murhaaja oli tottunut käsittelemään riistaa ja tappamaan sodassa ihmisiä, hän toimi ripeästi, siististi ja meteliä aiheuttamatta. Lähtiessään Vallu keräsi mukaansa leiriläisten tavaroita ja tyhjensi rahalompakot. Moottoripyöriin hän ei koskenut. Kaksi lintutarkkailijapoikaa saapui uimakallioille samoihin aikoihin kuin murhaaja kiiruhti rantapensaikon suojissa pois. Matkalla hän piilotti Boismanin ja Gustafssonin kengät.

Rikostutkijat tarkastelevat surma­telttaa kesäkuussa 1960. Wikipedia.

14 -vuotias kaveriaan odottava Olavi Kivilahtikin näki miehen. Kivilahti ei myöhemmin ollut varma näkikö hän Vallun, mutta siitä hän oli varma, että se ei ollut Nisse Gustafsson. Neljäskin henkilö näki hänet, navettaan menossa oleva Aina Holmström, joka kuitenkaan myöhemmin ei osannut sanoa varmasti nähneensä juuri Vallun. Murhamiehellä oli siten neljä silminnäkijää.

Kotona puoliso Helmikin oli hereillä. Helmille Vallu ilmoitti olleensa koko yön kotona, ja siinä oli kaikki mitä Helmin kuului tietää. Vallu lähti pyörällä viemään mukaansa ottamiaan verisiä vaatteita Pakankylän kartanon sikamonttuun. Se sijaitsi nykyisen Kaisankodin riihen takana ja siinä poltettiin suuren sikalan kuolleet eläimet. Hänet näki pyörällä ajamassa, mukanaan verinen kassi takatelineellä, 15 -vuotias Donne. Vallu poimi kassista taskuunsa kaksi puukkoa, rannekellon ja taskukellon. Ne hän piilotti paluumatkalla metsään. Kun Vallu aikanaan palasi etsimään tavaroita, ne olivat hävinneet. Myöhemmin ilmeni, että eräs lapsi oli löytänyt ne ja vienyt isälleen, joka piti tavarat itsellään arvaamatta, että ne liittyivät Bodomin murhaan.

Kymmeneltä Vallu avasi kioskin. Jonkin ajan päästä hän pyysi Helmin tuuraamaan kioskille, ja meni rantaan murhapaikalle poliisien perässä. Alueella etsittiin johtolankoja, ja Vallu meni mukaan auttamaan. Hän oli löytävinään itse piilottamansa toisen kenkäparin. Poliisi ei edes välittänyt siitä kuka ne löysi, mutta Vallu sai mahdollisia sormenjälkiä varten omat löytäjän sormenjälkensä kenkiin. Vallua kuulusteltiin useita kertoja, mutta mikään ei johtanut mihinkään.

Kolmoismurhaajan etsinnöissä oli mukana poliiseja, sotilaita ja vapaaehtoisia. Etsintäoperaatio oli Suomen siihenastisen historian suurin. Kuva: Lehtikuva. Copyright: Lehtikuva.

Vain yksi hengissä

Kun murha paljastui sunnuntaiaamuna noin kello 11.00, oli Gustafsson ollut koomassa kuusi tuntia.  Ambulanssi tuli noin 11.30 ja lähti puolen tunnin päästä mukanaan ainoa elossa oleva, Nils Gustafsson. Sairaalan tietojen mukaan ambulanssi olisi saapunut kello 14.00, minkä on täytynyt johtua kirjaamisvirheestä.

Sairaalassa paikattiin ensiksi leuka, joka oli niin rikottu, että hampaat tulivat poskien läpi. Sitten ommeltiin pään iskuhaavat. Tässä vaiheessa huomattiin, että Gustafssonin nenästä valui kirkasta nestettä, joka oli peräisin aivoista ja selkäytimen jatkeesta. Professori Jorma Palon mielestä Nils Gustafsson oli niin vakavasti vammautunut, että hän ei olisi säilynyt hengissä enää kahta tuntia kauempaa ilman ensiapua. Vasta neljä päivää myöhemmin uhri tuli tajuihinsa.

Asser Stenbäck, Nisse Gustafssonin hypnotisoinut professori oli sitä mieltä, että Nisse ei olisi voinut teeskennellä tajuttomuutta.

Gustafssonin korva vaurioitui myös korvakäytävään osuneesta puukoniskusta, ja häntä takaraivoon osunut lyönti oli aiheuttanut tajuttomuuden.

Vallu tunnustaa

Vallua kuulusteltiin usein. Hänen syyllisyytensä alkoi vähitellen painaa häntä. Kaikki lähistön naapurit tiesivät hänen olevan Bodomin murhamies. Naapuri ja kaveri Erik Blomqvist ei enää tervehtinyt häntä, tämä tiesi jotakin. Helmi sairastui syöpään ja oli pitkiä aikoja sairaalassa. Lapset kasvoivat, eivätkä enää olleet Vallun määräiltävissä. Alkoholin käyttö lisääntyi. Kun Vallu vielä erään tappelun yhteydessä oli yrittänyt tappaa erään metsätyömiehen, ja syyte oli tulossa, Vallu päätti ottaa kohtalon omiin käsiinsä.

Ensin Bodomin murhamies halusi tunnustaa. Hän teki kirvesmiehen töitä Espoon puisto-osastolla Oittaan entisessä navettarakennuksessa. Vallun työkaveri Hutte Malmström kertoi nähneensä heti Vallun tullessa töihin Bodomin murhan jälkeen, että tämä oli syyllinen. Hän oli ollut pitkään poissa, ei töihin tultuaan vastannut puhutteluihin ja piti koko ajan kirvestä käden ulottuvilla. Kukaan ei uskaltanut ottaa murhaa puheeksi. Vallun esimies Einar Wikström oli kerran joutunut työpaikalla Vallun uhkaamaksi kirveellä, mutta tilanne laukesi, kiitos Einarin rauhallisen käytöksen. Vallua pelättiin. Tuolloinkaan poliisi ei reagoinut ilmoitukseen.

Ensimmäinen, jolle Vallu tunnusti tekonsa, oli Topi Ylänen. Heillä oli tapana saunoa ja ryypätä yhdessä, ja viikkoa ennen hukuttautumistaan kesällä 1969 Vallu ilmoitti ykskantaan Topille, että hän oli ne nuoret tappanut. Vallun kuoleman jälkeen Topi kertoi asiasta naapureille. Poliisilla oli tiedossa tämä Vallun tunnustus, kuten kaksi seuraavaakin.

Vallu oli pyytänyt naapurinsa Börje Söderstömin käymään kylässä. He istuivat saunan pukuhuoneessa ja ryyppäsivät. Vallu kertoi Börjelle olevansa Bodomin murhaaja. -Jos olet Bodomin murhaaja, mene ja hukuta itsesi, ja äkkiä. Muutoin istut vankikopissa lopun ikääsi, oli pelokas Börje vastannut Vallulle. Börjen vaimo Raili oli Helmin ystävä, ja Helmi oli sairaalassa kertonut miten Vallu oli uhannut hakata vaimon ja lapset kappaleiksi, jos tämä kertoisi poliisille mitä Vallu oli murhayönä tehnyt. Helmi ei suostunut puhumaan poliisille.

Kolmas, jolle Vallu tunnusti, oli Ture Fäldt. Ture oli kova tappelemaan ja käyttämään puukkoa. Vallu tunnusti tekonsa ja pyysi Turen mukaansa uimakallioille, kuten myös Topin. Vallulla oli uimakallioilla paikka, josta saattoi suoraan sukeltaa veteen ja hän oli hyvä uimari. Hän huusi ”Pojat, nyt saatte nähdä pitkän sukelluksen!”. Yleisö seurasi hyppyä ja odotti, että Vallu nousisi pintaan. Kaikki tiesivät, että hän oli taitava pituussukeltaja.